Keisari Aarnio ja johtaminen

Julkaistu 6.8.2018

Kesälomalla on aikaa keskittyä myös itsensä sivistämiseen kaikkien muiden aktiviteettien lomassa. Käytin lukemiseen liikenevän aikani kahteen periaatteessa erilaiseen kirjalliseen tuotokseen. Alf Rehnin ”Johtajuuden ristiriidat” oli kai johtamiskonsultille luonnollinen ja pakollinen valinta. Kirjassaan Rehn tuo oivallisesti esiin esimerkkien kautta sen, miksi johtaminen on vaikeaa ja miksi johtaja epäonnistuu aina. Suosittelen! Kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen johtamisesta kiinnostuneen työ- tai yöpöydälle.

Tapaus Aarnio

Toinen kirjastosta pikalainana käteen sattunut teos oli Helsingin Sanomien toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin ”Keisari Aarnio”, jossa kuvataan oikeuden pöytäkirjoihin, esitutkintamateriaaliin ja heidän omiin tutkimuksiinsa perustuen Suomen poliisilaitosta ja miksei koko suomalaista yhteiskuntaa järisyttänyttä tapahtumaketjua. Kieltämättä tarinaa lukiessa tuli mieleen, että tällaista kudelmaa eivät edes Hollywoodin tähtikäsikirjoittajat saisi aikaiseksi – siksi monisäikeinen, vauhdikas ja uskomaton se on. Ottamatta kantaa puolesta tai vastaan, mieleen väkisinkin hiipi ajatus: miten kaikki tämä on voinut päästä tapahtumaan?

Johtaminen laput silmillä ja tulpat korvissa

Kirjaa aloittaessani luulin lukevani kuvausta rikolliseksi muuttuneesta poliisimiehestä, mutta tarinan eteneminen sai minut pohtimaan myös johtamiseen liittyviä ulottuvuuksia. Kirjan perusteella on ilmeistä, että Aarnion esimiehet useassa portaassa eivät syystä tai toisesta hoitaneet johtamistyötään aivan viimeisen päälle mallikkaasti. Nopeita ja näyttäviä voittoja kerännyt työntekijä sai siimaa ehkä liiankin kanssa. Kun vielä muutama mediakin pönkitti kuvaa sankaripoliisista, muodostui henkilön ympärille teflonkilpi. Siihen ei poliisiorganisaation ulko- tai sisäpuolelta tullut toimintatapojen hämmästely ja kritiikki enää tarttunut. Päinvastoin, kritiikin kohteesta tuli imagoltaan jonkinlainen väärinymmärretty työpaikkakiusattu nero, jota kateelliset kollegat vain yrittivät kampittaa. Ilmeisesti tätä imagoa pyrittiin myös Aarnion ja lähipiirin taholta vahvistamaan. Näyttää siltä, että Aarnion ympärille rakentui kulttuuriltaan vahva ryhmä, joka koki muut poliisiosastot enemmän vihollisena kuin yhteistyökumppanina. Aarnion ryhmä pelasi omilla säännöillään esimiesten hiljaisella ja joskus näyttävälläkin tuella. Oma vahva alakulttuuri ajoi poliisiorganisaation normien ja arvojen yli.

Ainutkertaistako?

Jos olet joskus työskennellyt asiantuntija- tai myyntiorganisaatiossa, niin edellä kuvattu asetelma ei välttämättä ole sinulle vieras. Jos vielä olet ollut tällaisessa organisaatiossa esimiehenä, olet varmasti joutunut kipuilemaan sen kanssa, miten sooloileva ”tähtimyyjä” pidetään aisoissa ilman että hänen draiviaan tapetaan.

Ja mitä mahtaa miettiä se suuri joukko hiljaisia keskitason suorittajia, joiden rintaan ei ikinä ripusteta mitalia sankarillisesta suorituksesta? Sääntöjä ja prosesseja kiltisti noudattavina ”luottopakkeina” he pyrkivät turvaamaan toiminnan jatkuvuutta ja laatua samalla kun tähtisikermä elää omaa draamaansa. Monilla huippusuorittajilla on riittävän suuri ja vahva ego, jotta heikkotahtoinen tai epävarma esimies saadaan kieputettua pikkusormen ympärille. Suuri ego ja narsistiset luonteenpiirteet eivät tietenkään aina ole sama asia, mutta jos ne yhdistyvät samassa henkilössä, on esimiehellä melkoinen johtamishaaste edessään.

Hyvä ja paha kontrolli

Perinteisesti on ajateltu, että yksi esimiehen ja johtajan tehtävistä on huolehtia toiminnan kontrollista. Koska jo sanan lausuminen ääneen saa nykypäivän ihmisellä väristyksiä aikaiseksi, tulisi ehkä pohtia uudenlaista lähestymiskulmaa asiaan. Miten ohjata toimintaa ja ihmisiä ilman että syntyy vaikutelma kyttäämisestä tai käskyttämisestä? Miten huolehtia siitä, että kaikki yksilöt taipumuksistaan huolimatta tai niiden vuoksi saavat loistaa.

Luulen, että tähän ei ole yleispätevää jokaiseen organisaatioon sopivaa vastausta olemassa, mutta asia saattaa aueta pohdinnalla siitä, millaista kulttuuria haluamme ylläpitää ja millaiset arvot toimintaamme ohjaavat? Tämän tulisi sitten näkyä esimiesten ja johtajien toiminnassa jokaisena päivänä ja jokaisessa tilanteessa. Johtaja ei voi sulkea silmiään selkeiltä ylilyönneiltä tai väärinkäytöksiltä ja lakaista ongelmia maton alle, koska se saastuttaa ”ilmaston” ja murentaa moraalia.

Johtajan kannattaa myös tutustua itseensä, jotta hän pystyy toimimaan uskottavasti omilla vahvuuksillaan tiukassakin henkisessä puristuksessa organisaation toimintakyvyn turvaten.

Jarmo Savenius

Kirjoittaja on kokenut liikkeenjohdonkonsultti, joka lomaillessaan ennättää lukea dekkarin tai pari.