Koronakriisi tuli niin nopeasti syliimme, että vain harva ihminen saati yritys oli valmistautunut sen vastaanottamiseen. Kukaan ei tiedä, koska kriisi on lopullisesti ohi. Kukaan ei myöskään tiedä, millaisia vaikutuksia sillä on yksilöihin, yhteiskuntaan ja yrityksiin.

Normaalisti muutoksia voidaan suunnitella ajan kanssa ja ehkä perusteellisenkin nykytilan ja oletetun tulevaisuuden analyysiin perustuen. Yleensä on myös aikaa pohtia, miten muutosta johdetaan ja miten muutosta tuetaan viestinnällä.

Nyt johtajat valtiojohtoa myöten ovat täystyöllistettyjä operatiivisen toiminnan varmistamisessa ja joutavat vain nanosekunniksi pysähtymään usvaisen tulevaisuudenkuvan äärelle. Siihen ei riitä aika eikä energia.

Rakenteet uusiksi?

Villi veikkaukseni on, että moni rakenne tulee muuttumaan pysyvästi. Itse asiassa se voi olla tämän kriisin mukaan tuoma positiivinen lopputulos – jos tästä nyt jotain positiivista yrittää löytää. Esimerkiksi etätyö tulee lisääntymään merkittävästi, kun ihmiset tottuvat käyttämään teknologiaa hyväkseen. Etätyöhön löytyy toivottavasti uusia muotoja, jotka varmistavat sosiaalisuuden ylläpitämisen ilman eristymistä työyhteisöstä. Harjoitus tekee mestarin, kun yhä useampi ihminen on etätyössä uusia toimintatapoja ideoimassa.

Matkustaminen työn takia vähenee, ja se auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista omalta osaltaan. Sosiaalinen kanssakäyminen tuskin loppuu, se vain löytää uusia muotoja. Joustavuus suhteessa työelämän muutoksiin tulee toivottavasti lisääntymään sekä työntekijä että työnantaja puolella. Yrittämiseen löydetään uusia innovatiivisia muotoja.

Historia opettaa?

Miltä yritysten tilanne mahtaa näyttää koronan jälkeen johtamisen näkövinkkelistä? 1990-luvun alun lama, vuosituhannen vaihteen IT-kuplan puhkeaminen ja finanssikriisi opettivat, että nouseminen syvästäkin taantumasta voi olla yllättävän nopea. Käykö nyt niin, sitä ei tiedä kukaan. Koronan aiheuttama alamäki saattoi olla niin nopea ja jyrkkä, että rivakkaa toipumista uskaltaa tuskin toivoa.

Aikaisemmissa kriiseissä lähes kaikki yritykset joutuivat sopeuttamaan toimintaansa rajusti. Henkilöstölle se tarkoitti lomautuksia ja irtisanomisia. Taantuman jälkeen organisaatiot kasattiin uudelleen, mutta tavoiteltua kasvua saati kannattavuutta ei aina saavutettukaan siinä määrin, kuin oli odotettu. Johtoa tämä hämmensi erittäin paljon.

Lisäksi ne yritykset, jotka hoitivat ulkoistukset tyylittömästi tai eivät olleet ennenkään saaneet korkeita tyylipisteitä johtamisesta, jäivät osaajakilpailussa mopen osille.

Uusi alku, uudet kujeet

Yllättävän monessa yrityksessä ajatus sopeutumisesta uuteen normaaliin mielletään nuppilukuprojektina tai excel-harjoitteena – porukkaa ulos, porukkaa takaisin sisään!

Ehkäpä asetelmaa kannattaisi tutkailla samoin kuin uuden bisneksen äärellä yleensä tehdään?

Karkealla tasolla siis seuraavasti: Idean syntymisen jälkeen tutkaillaan tilannetta markkinalla, kerätään tietoa ja analysoidaan sitä. Luodaan strategia sekä pohditaan minkälaisella rakenteella ja prosesseilla tullaan liiketoimintaa harjoittamaan. Sitten käydään keskustelut siitä, millaisia kyvykkyyksiä tämä kaikki meiltä vaatii ja vasta sen jälkeen tehdään päätökset investoinneista, rekrytoinneista ja henkilövalinnoista.

On tietenkin selvää, että harva yritys voi aloittaa toiminnan uudelleen käynnistämistä puhtaalta pöydältä, vaan aikaisemmat ratkaisut ja sitoumukset määrittävät tietyt rajat toiminnan uudelleen organisoinnille. Edellä kuvattu ajatusjumppa kannattaa silti tehdä, jotta hahmottaisimme paremmin muuttuneen tilanteen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja uhkat.

Ne organisaatiot, jotka jo valmiiksi ovat kartalla oman henkilöstönsä todellisista kyvykkyyksistä, säästävät aikaa ja saavat huomattavasti nopeamman startin muihin yrityksiin nähden. Johtajien kannattaa siis panostaa siihen, että he todellakin tuntevat omat osaajansa ja organisaatiossa piilossa olevan potentiaalin!

Jarmo Savenius

Kirjoittaja on johdon konsultti, joka aloitti konsulttiuransa 1990-luvun alussa. Suuret odotukset ”kullasta ja mirhamista” muuttuivat selviytymistaisteluksi. Pakko oli silloinkin hyvä motivaattori: hyvällä tiimillä syntyi uusia konsultointikonsepteja, joilla autettiin suomalaisia yrityksiä nousemaan lamasta. Mukaan lukien oma työnantaja.

Tällä hetkellä kirjoittaja sivistää itseään neljän seinän sisällä ja yrittää vältellä koronaa.