Kirjoitin toukokuussa 2016 ulos käsitykseni strategia-ajattelun ja johtamisen nykytilasta suomalaisessa organisaatioelämässä otsikolla ”Strategia on kuollut”. Olin ounastellut, että en olisi ajatusteni kanssa aivan yksin, mutta kirjoitukseni synnyttämä keskustelu ja kommentointi POMONAn nettisivulla sekä varsinkin LinkedInissä yllätti positiivisesti. Suuri kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!

Mitä jäi käteen?

Jos tuota keskustelua ja kommentointia haluaisi jotenkin vetää yhteen, nostaisin sieltä esiin seuraavat asiat:

• Strategia-sana on itsessään kokenut pienen inflaation, mutta jonkinlainen tekemisen suunta on yrityksissä tarpeen määritellä. Miten se tapahtuu, on hyvin paljon kiinni yrityksen kehitysvaiheesta, kilpailutilanteesta ja kokoluokasta.
• Muodollista strategiaa ja strategiaprosessia tärkeämpää on tekemisten priorisointi ja se, että todellakin laitetaan asioita tapahtumaan.
• Jotta yritys menestyisi toiminnassaan, tarvitaan kykyä ja rohkeutta päätöksenteossa ja toteuttamisessa. Muutoin suurella vaivalla synnytetty ”homman juoni” jää paperille pölyttymään tai yrittäjän takaraivoon muhimaan, eikä synnytä tuloksia.
• Nopean reagoimisen vaatimus nykybisneksessä on aiheuttanut sen, että pitkällisen suunnitteluprosessin aikana maailma ajaa vasemmalta ja oikealta ohi. Tärkeämpää kuin suunnitella oikein ja hartaasti, on varmistaa että organisaatiossa on parhaat ja oppimiskykyiset kyvykkyydet. Tämä koskee myös johtajia.
• Kokeileminen voi johtaa onnistumiseen tai epäonnistumiseen suhteessa tavoitteeseen. Kävi niin tai näin, lopputulos on aina positiivinen organisaation kehittymisen kannalta, jos onnistuminen tai epäonnistuminen käsitellään ja siitä opitaan jotain.

Johtajan työtä

Mielestäni lukijoiden kommentit tukevat vahvasti omaa käsitystäni siitä, että johtamisen näkökulmasta katsottuna strategian synnyttäminen on huomattavan helppoa suhteessa sen toteuttamiseen! Kun kuulee, että jonkin organisaation ”homman juoni” ei toteutunut, tekisi mieleni päästä tarkastelemaan sitä, kuinka paljon ja millä tavalla toteuttamiseen panostettiin.

Toteuttaminen pakottaa (toivottavasti) myös johtajan omasta työhuoneestaan ihmisten pariin kentälle touhuamaan. Samalla hän tietenkin altistaa itsensä ihmisten kysymyksille, toiveille ja toimintaan kohdistuvalle kritiikille. Se voi hieman joskus kirpaista, mutta toisaalta – se on johtajien hommaa ja siitä heille maksetaan. Organisaation oppimiskyky ja ketteryys ei synny itsestään, vaan vaatii aktiivista tekemistä johdon taholta. Tässä työssä auttaa kovasti, jos tietää mikä on lähtötaso kussakin tiimissä ja kullakin yksilöllä. Tämä koskee myös johtajaa itseään, eli hänen pitäisi olla itselleen rehellinen ja tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittämisen alueensa.

Syntyikö se johtamisinnovaatio?

”Strategia on kuollut” kirjoituksessa peräänkuulutin johtamisen innovaatioita. Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut, enkä ole itsekään mitään huikaisevaa keksinyt. Koska johtamisessa ja liiketaloustieteessäkin parhaat innovaatiot syntyvät käytännön tekemisessä ja kokemuksia jakamalla, aion nyt jakaa viime viikolla kuulemani aivan loistavan toteamuksen vapaasti käytettäväksi. Tuo lausahdus kiteyttää taitavasti kaiken sen, josta olemme aikaisemmin taittaneet peistä.

Organisaatiosta lähtevä henkilö antoi eräälle tuntemalleni johtajalle palautetta kokemuksistaan vuosien varrelta. Hän oli viihtynyt ja kokenut kehittyneensä mainiosti, ”koska täällä tässä hommassa on jotain järkeä!”

Miettikääpä sitä.

Jarmo Savenius

Kirjoittaja on kokenut liikkeenjohdon konsultti, joka ei ole vieläkään löytänyt uutta johtamisen innovaatiota kovista ponnisteluista huolimatta. Etsintä jatkuu ja se voi kestää pitkään. Etsintää avittavat omien ajatusten julkikirjoittaminen ja kirjoituksista lukijoilta saadut ajattelua jalostavat kommentit.

Facebook

0

Linkedin

Twitter

email